Etusivu

Vapaa-aikakerho

Syrjäkylän Uutiset

Tapahtumat

Historiaa

Muutoksen aika

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.4/2022.)

Väliaikaista kaikki on vaan. Sanonnan tuntevat kaikki vuosikymmeniä sitten tehdystä musiikkisanoituksesta. Muutos yhdistystämme koskien ovat ihan luonnollisia kun muistaa miten yhdistyksemme on vuosien kuluessa joutunut muuttamaan toimintaansa. Alun perin yhdistys toimi pääasiallisesti Kankaantaustan koululla, jossa sisätiloissa pidettiin peli-iltoja ja erilaisia kursseja, sekä ulkopelejä kuten erilaisia palloilulajeja voitiin harrastaa koulun kentällä. Nämä molemmat tilat on kaupunki jo vuosia sitten myynyt yksityisille. Alkuvuosina järjestettiin teatterimatkoja ja muita tutustumismatkoja ympäri Suomea. Nyt jokainen käy omalla autolla missä haluaa. Erilaiset juhlatilaisuudet, kuten kevätillanvietto ja joulujuhla oli mahdollisuus alusta alkaen järjestää Huittisten puolella Länsipirtillä. Näitä tapahtumia esti viimeisen kolmen vuoden aikana corona-tauti.

Täytyy tunnustaa se tosiasia, että paikkakunnan väestö on ikääntynyt ja suuri osa aktiivisista jäsenistä muuttanut pois tai kuollut. Nuorisolla on erilaiset kiinnostuksen kohteet ja television antamat virikkeet pitävät sekä nuoret että vanhat valtaosan illoista kotisohvilla.

Nämä asiat huomioon ottaen on todettava että yhdistyksen jäsenmäärä on pysynyt ilahduttavan suurena. Johtokunta saadaan valittua, mutta vapaaehtoisia ei löydy toimimaan esim. puheenjohtajana tai sihteerinä. Olen seurannut kehitystä nyt taas puheenjohtajana 7 vuotta ja olemme yhdessä johtokunnan kanssa kahdessa yleisessä kokouksessa tehneet päätöksen että yhdistys lopetetaan vuoden vaihteessa. Helmikuussa on vielä vuosikokous, jossa käsitellään tilinpäätös ja annettaneen vastuuvapaus johtokunnalle.

Syrjäkylän Uutisilla on menossa kahdeskymmenes ilmestymisvuosi ja toivottavasti jatkoa seuraa, vaikka Kankaantaustan vapaa-aikakerho ry. lopettaa vuonna 1980 alkaneen toimintansa tähän vuoteen 2022. Kiitän johtokunnan jäseniä ja tähän lehteen kirjoittaneita sekä kaikkia jäseniä ja lehden tilaajia. Erityisesti kiitän yhdistyksemme pitkäaikaista puheenjohtajaa Juhani Seppälää, joka nyt toimii yhdistyksen sihteerinä ja rahastonhoitajana, sekä päätoimittajana perustamassaan Syrjäkylän Uutiset - lehdessä. Toivon että lehden tilaajien määrä kasvaa ja näin mahdollistaa edelleen hyvän pakallislehden tekemisen.

Kokemäen Kankaantaustalla 11.12.2022 Väinö Haikola

Tässä oli kaikki, vai oliko?

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.3/2022.)

Otsikon kaltainen sanonta tulee mieleen siitä, että huomaa väsyvänsä paljon enemmän omaan saamattomuuteensa, kuin siihen että töitä on paljon ja ne pystyy tekemään pois. Elämässä erilaiset vaiheet seuraavat toisiaan. Lapsen uteliaisuus ja kouluajan tietoinen asioiden tutkiminen saavat jatkoa aikuisena monien työtehtävien suorittamisena. Toiset löytävät tehtävänsä luonnostaan ja jatkavat sitä eläkkeelle lähtöön saakka. Toiset taas vaihtavat työpaikkaansa usein työuransa aikana. Nykyisin tämä on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Näin myös vanhat työkaverit melkeinpä unohtuvat ja tilan täyttävät uudet ihmiset ja uudet asiat.

Yhteiset harrastukset lapsena, nuorena, aikuisena ja myös eläkeiässä laajentavat tuttavapiirin hyvin laajaksi. Ikääntyminen, tuttujen ihmisten kuolemat ja eteen tulevat sairaudet, varsinkin jos sairaudet tulevat yllättäen saavat ihmisen pohtimaan omaa elämäänsä, että oliko tässä se elämä ja miten se tuli elettyä. Tämä on tietenkin ihan turhaa, sillä varmasti elämässä tehdyt valinnat on tehty sen hetkisen tilanteen vaatimalla tavalla.

Kankaantaustan Vapaa-aikakerho ry:n toiminta on ollut melkein pelkästään Syrjäkylän Uutisten varassa jo parin, kolmen vuoden ajan. Nyt voisi olla aika tarkistaa olisiko nykyisten aktiivisten toimijoiden tilalle halukkaita jatkajia. Ajat ovat muuttuneet niin, että enää eivät illanvietot, näytelmät ja musisointi riitä. Nuorempien pitää päästä valitsemaan asioita, jotka heitä kiinnostavat. Itselleni riittäisi harrastukseksi harmonikansoitto, jos tästä vielä kuntoutuisi ja varsinkin mieliala kohenisi. Se on vaikeata, sillä soittamiseen tarvitsen innoittajan eli muusan ja nyt tiedän vain että muusani nukkuu nurmen alla tai katsoo taivaasta.

Soittamisen voisin aloittaa vaikka Onni Laihasen ja Martti Jäppilän tangolla ”Syysorvokki”. Levylle sen on laulanut Ville Alanko 1930-luvulla ja se on harmonikastani löytynyt joskus ennenkin. Olisi kuitenkin paras olla lupaamatta mitään.

”Syysorvokki oot lempeni kukka, syysorvokki mun aarteheni. Oi miksi hämärä yön jo peitti sun ja kumma kaipaus nyt sai jälleen lumoihinsa mun. Syysorvokki kun löydän sun kerran syysorvokki mun aarteheni. En päästää luotani vois, sua koskaan pois syystumma kukkani mun – oi milloin nähdä saan mä sun?”

Syrjäkylän Uutisilla on menossa kahdeskymmenes ilmestymisvuosi. Kiitän johtokunnan jäseniä ja tähän lehteen kirjoittaneita sekä kaikkia jäseniä ja lehden tilaajia.

Kokemäen Kankaantaustalla 9.9.2022 Väinö Haikola

Vapaailtana

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.2/2022.)

Katselen ikkunasta puutarhaani, jossa omenapuut ovat täynnä kukkia. Rastaat hyppelevät maassa niin kuin odotellen, että kukista kasvaisi pieniä omenia, joita voisi syödä. Tänään on vielä melko lämmin ilma, vaikka aamulla satoi muutamia pisaroita. Pojanpoika leikkasi sunnuntaina nurmikon, sillä jalkani ei vielä kestä pitkäaikaista kävelyä. Pääskyset ovat lähteneet pois jonnekin, mutta pari viikkoa sitten joku pari käväisi tutkimassa pesäpaikkoja. Kankaantaustan Vapaa-aikakerho ry:n toiminta on ollut melkein pelkästään Syrjäkylän Uutisten varassa jo parin vuoden ajan, eli sen ajan kun koronarajoituksia on ollut. Edelleen tarvitaan kirjoittajia lisää, samoin koko yhdistykselle tarvitaan lisää aktiivisia toimijoita, sillä muuten on koko yhdistyksen olemassaolo uhattuna. Nykyinen kaarti alkaa hiljalleen väsyä ja vanhentua. Ken elää se näkee kuinka tässä käy.

Juhannus on kohta tulossa, joten kesämielen pitäisi vallata ihmisen. Sanonta ”Onni yksillä, kesä kaikilla” pitää varmasti paikkansa. Tämä onnellisen tilan tavoittelu on joskus vaikeaa, riippuen kuinka elämä on meitä kohdellut. Toivottavasti kaikille tulee hyvä kesä. Tiistaina kävi vierailulla iloinen seurue eläkeiässä olevia naisia ja he kertoivat paljon hauskoja tarinoita ja saivat itsellenikin paremman mielen ja tuli myös harjoiteltua harmonikan soittoa pyyntöjen mukaan. Nyt kesäisessä illassa soi täällä Haikolan vintissä Oskar Merikannon ”Kesäillan valssi”, jossa on Antti Jussilan vanhaan runomittaan kirjoittama teksti:

”Oi, lennä, lennä, pääskynen, tuo riemu rintaan ihmisten, ja kanna tuuli kaipauksein iltapilvellen! Oi, paista päivä lämpöinen, suo lahjojas maan lapsillen! Yö tumma, soita tuuditellen päiväunehen!”

Syrjäkylän Uutisilla on menossa kahdeskymmenes ilmestymisvuosi. Kiitän johtokunnan jäseniä ja tähän lehteen kirjoittaneita sekä kaikkia jäseniä ja lehden tilaajia. Onnitelkaamme kaikki itseämme siitä, että yhdistyksemme on jaksanut sinnitellä läpi vaikeuksien.

Kokemäen Kankaantaustalla 8.6.2022 Väinö Haikola

Surujen summa

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.1/2022.)

Alkuvuosi 2022 jatkui yhdistyksellämme poikkeuksellisen rauhallisesti. Vuosikokous saatiin sentään pidettyä 5.3 2022. Osallistujia oli kymmenkunta ja kokous oli laillinen ja päätösvaltainen. Uuteen johtokuntaan ei tullut montaakaan muutosta, vain loppuvuonna menehtyneiden tilalle valittiin uudet jäsenet. Samoin toimintasuunnitelma on lähes edellisen kaltainen. Syrjäkylän Uutiset säilyy ohjelmassa ja kirjoittajia toivotaan tulevan lisää. Kaikki muu jätettiin varmistamatta. Korona - virus aiheutti kokouksen siirtoja ja itsekin sairastuin vain pari viikkoa ennen kokousta, tosin melko lievästi, koska olin ottanut 3 rokotusta.

En päässyt jouluksi kotiin, mutta nyt olen jo sentään kerran saunonut Kankaantaustan saunassa ja portaiden nousu sujuu hyvin, kiitos naapurin isännän hankkimien ja asentamien ulkoportaiden kaiteiden. Tämä kylmä ja luminen talvi ei poikkijalkaiselle ihmiselle ole todellakaan ollut helppo. Onneksi on Raijan kaksio Porissa ollut vielä vapaana. Tämän kuun aikana täytynee muuttaa taas takaisin Kankaantaustalle pidemmäksi aikaa.

Syys oli todella surumielinen, koska sairaudet koskettivat myös läheisiä ihmisiä ja joulukuun lopussa koin surujen summan, sillä yhdistyksemme monivuotinen sihteeri Raija Saarinen menehtyi vakavaan sairauteen. Tunsimme toisemme jo Rauma-Repolan ajalta 1970- luvulla. Seurustelin hänen kanssaan Metson ajoista saakka vuodesta 1992 hänen erottuaan miehestään vuosi aikaisemmin.. Meillä oli monia samoja kiinnostuksen kohteita tietokoneista kirjallisuuteen ja musiikkiin saakka. Harmonikka ja monenlaiset laulut virsistä kevyempään musiikkiin saakka ja laulukuoroissa laulaminen ja laulujen säestäminen meitä myös yhdisti.

Vuoden vaihteessa loppui meiltä vanhuksilta se ainoa radiokanava, jota uskon monien kuunnelleen lauantai-iltaisin. Kanava oli ”Iskelmä - Satakunta” ja ohjelma oli nimeltään ”Iloiset satakielet”. Samoin kerran kuussa perjantai-illoin tullut Sampsan iltasoitto loppui. Nämä ohjelmat olivat samalla puhelintoivekonsertteja ja musiikkina vähän vanhempi tanssimusiikki. Sampsa varsinkin korosti aina sitä, että hän soittaa vain ennen vuotta 1990 tehtyjä levyjä.

Kiitän johtokunnan jäseniä ja tähän lehteen kirjoittaneita sekä kaikkia jäseniä ja lehden tilaajia. Hyvää vuoden 2022 alkua!

Porin Sampolassa 9.3.2022 Väinö Haikola

Syys surumielinen

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no. 4/2021.)

Kulunut syyskausi on ollut yhdistyksellämme poikkeuksellisen hiljainen. Syitä on monia. Valtakunnallisesti tämä koronaviruksen uhkaama ja jopa pienienkin yleisötilaisuuksien pitämiskielto on aiheuttanut peruutuksia sekä tunteen, että mitään ei nyt huvita tehdä. Monilla on myös vakavia sairauksia tai vastoinkäymisiä koronasta riippumatta. Itsellenikin sattui vakava tapaturma.

Olin jo edellisen lehtemme ilmestyessä sairaalassa koska putosin elokuun viimeisenä päivänä aamuliukkaalta ulkorakennuksen peltikatolta. Tarkoitus oli jälleen korjata navetan tuuletushormia. Se jäi tällä kertaa tekemättä, sillä luistelin mahallani jalat edellä maahan. Pahaksi onneksi maassa oli sillä kohdalla vanha ruostunut öljytynnyri, johon oikea jalkani upposi. Sain sen repäistyä irti, mutta siinä vaiheessa huomasin että nyt kävi pahasti, koska jalka osoitti polvesta saakka sivulle ja oli veltto. Yritin ryömiä vielä pihaa kohti, kunnes huomasin että kännykkä oli vielä säilynyt mukana. Sain sisareni sillä kiinni hän soitti ambulanssin. Oma puheeni oli jo vähän katkonaista ja sain nukutuspistoksen kun ambulanssin henkilöt saapuivat pikaisesti paikalle. Jalassa oli sääriluu katkennut ja useissa nilkan ja jalkapöydän luissa oli murtumia. Jalka kipsattiin Porissa. Sieltä passitettiin viikon päästä Harjavallan terveyskeskukseen toipumaan. Kipsi oli jalassa 4 viikkoa mutta jätti kantapäähän pahat painehaavat, joita olen käynyt hoitamassa varmaan jo 20 kertaa ja käyn edelleen. Samaan aikaan yritän opetella kävelemään kyynärsauvojen kanssa, jos vaikka pääsisin jouluksi kotiin. On portaita niin, että rullatuolilla ei pääse sisään.

Meitä oli Harjavallan Terveyskeskuksessa kaksi yhdistyksen aktiivijäsentä samaan aikaan. Olin ollut siellä pari viikkoa, kun juoksijakaverini ja kirjailija Eino tuotiin sinne. Hänen huoneensa oli toisessa päässä sairaalaa, enkä nähnyt häntä kuin kerran ruokapöydässä. Eräänä aamuna kävin katsomassa ruokailutiloissa, että joko aamukahvi on tarjottavissa. Yksinäinen sänky oli tuotu lähelle eteisaulaa ja huomasin, että juoksukaverini nukkui siinä hyvin levollisena. En raaskinut kysyä mitään ja turhaa se olisi ollutkin, sillä hän nukkui jo ikiunta. Kuulin sen vasta parin päivän kuluttua. Olin aika masentunut, mutta kiitollinen, että olin itse saanut vielä armonaikaa. Tänä syksynä on monta lähes saman ikäistä tuttavaa tai kuuluisuutta poistunut riveistä. Tästä tuli todella rankka sairaskertomus ja syys oli todella surumielinen, koska sairaudet koskettivat myös läheisiä ihmisiä. Toivottavasti ensi vuosi menee ilman koronan uhkaa tai muuta vastoinkäymistä.

Kiitän johtokunnan jäseniä ja tähän lehteen kirjoittaneita sekä kaikkia jäseniä ja lehden tilaajia. Hyvää Joulua ja vuoden 2022 alkua!

Porin Sampolassa 8.12.2021 Väinö Haikola

Sanoja humussa ja hiljaisuudessa

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no. 2/2021.)

Tämä outo otsikko johtotähtenäni laadin nyt tätä kirjoitustani. Se jostain kumman syystä jäi mieleeni, kun en malttanut olla vilkuilematta televisiosta äskettäin lähetettyä uuden ajan musiikin Eurovisio-konserttia Rotterdamista. Laulujen sanat kertoivat kauniita tarinoitaan mielestäni ihan niin kuin ennenkin, mutta säestyksiin ja musiikkeihin oli ahdettu liikaa kaikkea, joten se puoli oli yhtä humua, hälyä ja pamahtelua. Tarkoitus oli tietysti pitää katsojat hereillä ja saada juuri oma esitys esiin kovilla äänillä ja tulityöllä.

Väkisinkin vertailuksi tulee oman paikkakunnan iltamatoiminta vuosien varrella. Ei tarvitse ihmetellä, että koko toiminta alkaa hiipua, kun televisio antaa kaiken huvittavan ja mahtavat äänentoistot, efektit ja spektaakkelit vain istumalla omalla sohvalla. Toinen vertailu tulee mieleen, kun muistelen näytelmää 1980-luvun lopulla Thaimaassa Bangkokin laidalla. Niitylle oli rakennettu raakalaudasta esityslava esirippuineen. Katsojia varten oli 3 penkkiä rivissä ja mitään äänen vahvistuslaitteita ei ollut. Minä ja suuri joukko muita katsojia seisoimme niityllä penkkien takana. Thaimaalaiset puhuivat kieltä, jota en ymmärtänyt, mutta kaikilla oli hauskaa.

Edellä kerrottu muistelma kuvaa sitä, kuinka esityksistä voi nauttia, vaikka olot ovat alkeellisia. Seuraavana päivänä ihmiset palasivat taas arkisiin toimiinsa leipää tienatakseen. Eräs maanviljelijä valjasti pari härkää rattaiden eteen ja lähti viemään hedelmiä torille. Tämä tapahtui aivan kaupungin ulkopuolella, sillä keskikaupungilla elintaso oli tuonut jo kuorma-auton kuljetusvälineeksi. Hiljaisella poikkikadulla bisnestään teki nuori poika kypsyttämällä liha- ja hedelmävartaita turisteille. Lämmityskeinona hän käytti pyörillä varustettua omatekoista hiiligrilliä. Mistä lienee saanut aina mehukkaat lihat. Epäilimme, että hän käytti ruokaa tehdäkseen jopa kulkukoiria.

Täällä Suomessa isot firmat rakensivat tehtaita sekä Suomeen että ulkomaille. Moni sellutehdas rakennettiin esimerkiksi Thaimaahan ja Indonesiaan melkein keskelle aarniometsää, joten luonnon hiljaisuus särkyi ja ihmisten piti opetella toisenlaista elämää, kuin mihin olivat tottuneet. Meillä Suomessa asutus keskittyi suuriin taajamiin ja pienet taajamat menettivät kyläkoulunsa ja samalla suuren osan asukkaistaan. Osa asukkaista tietysti vanheni ja muutti vanhustentaloihin. 1980 luvulla perustetut kyläkerhot olivat vireitä parikymmentä vuotta, mutta kun asukkaat vähenivät, niin samalla väheni myös mahdollisuus monipuoliseen toimintaan. Vapaa-aikakerhon kuntolaatikkoon on vielä kertynyt suorituksia edellisvuosien tapaan. Muita tapahtumia ei ole päätetty järjestää. Me, yli 70-vuotiaat, elämme vieläkin lähes karenssiaikaa kotonamme, vaikka ensimmäinen rokotuspiikki koronaa vastaan on jo saatu. Maailmaa mullistavia keksintöjä ei tietääkseni ole edes Kankaantaustalla tehty, vaikka vuosi sitten niin ennustin.

Kiitän kaikkia johtokunnan jäseniä ja erityisesti tähän lehteen kirjoittaneita, sekä kaikkia mukana olleita tästä alkuvuodesta ja toivotan hyvää kesää. Kuunnellaan vain lintujen aamuisia konsertteja täällä maaseudun rauhassa.

Kokemäen Kankaantaustalla 31.5.2021 Väinö Haikola

Kertokaa se meille

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no. 1/2021.)

Kertokaa meille, miksi tämä paikkakunta on muistelemisen arvoinen. Tiedetään, että täällä on syntynyt ja asuu hyviä kirjoittajia. Täällä on ollut hyviä urheilijoita varsinkin 1940 -1950 luvulla ja myöhemmin 1980 – luvulla. Kokemäen koulujen välisissä hiihtokisoissa oli Kankaantaustan oppilailla palkintosijoituksia poikkeuksetta joka vuosi. Myös henkisissä kilpailuissa menestyttiin ihan valtakunnan tasolla. Ihmekös se, että yhdistyksemme nimessä on vapaa-aikakerho, vaikka monille vain työ merkitsee jotain. Olen samaa mieltä varsinkin silloin, kun omat työn ruuhkavuodet ovat olleet painolastina.

Mitä yhdistyksen jäsenistölle ja lehden lukijoille merkitsee syrjäkylä, jossa kaupungin palveluja ei ole koskaan suuremmin ollut ja kyläkaupatkin ovat sulkeneet ovensa. Suurella osalla on koti kuitenkin ollut Kankaantaustalla ja sen lähiympäristössä. 1900-luvun alussa. Kun Suomi vielä oli osa Venäjää, keisarin asetuksen mukaan piti olla koulu korkeintaan 5 kilometrin etäisyydellä kodeista. Silloin, eli 1909 rakennettiin Kankaantaustan kansakoulu. Luonto oli silloin vielä koskematonta ja hyviä puolukkametsiä löytyi koulun lähimaastosta ja sieltä koululaiset kouluaikana saivat poimia koululle puuromarjansa. Minkä verran muutoksia on tuonut soraharjun ajaminen pikatien rakennusaineeksi, voi vain arvella.

Mikä on oma motiivini asustella Kankaantaustalla? Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Kun aloin kunnostaa kotitaloani, ajattelin samalla siinä kunnioittaa vanhempieni työtä. Enhän voi jättää lahoamaan sitä, minkä he ovat saaneet aikaan viisi vuotta sodan loppumisesta. Muistot siltä ajalta, kun olin viisivuotias, ovat vaikuttaneet minuun suuresti. Kun äärimmäisen vaatimaton pariskunta rakensi talonsa puuttomalle aukealle pellolle ja asui ensimmäisen talven ensiksi valmiiksi tulleessa keittiössä lastensa ja kotieläinten kanssa. Se talvi oli lumi- ja pakkastalvi ja tuuli puhalsi läpi aukean pellon. Nyt seurailen vain tyytyväisenä puiden ja pensaiden kasvamista ja rintamamiestalo on peruskorjattu ja modifioitu sauna- ja pesuhuoneella.

Koulussa ainekirjoitus oli monelle täyttä tuskaa. Niin oli itsellenikin, mutta vain siitä syystä, että minulla oli hirveä kontrolli koko ajan päällä, ettei aineeseen olisi tullut mitään henkilökohtaista. Varmasti häpesin edellä olevia alkavan elämän lähtökohtia. Nyt seitsemän vuosikymmentä myöhemmin elämään on sisältynyt melko hyvin suoritetut koulut ja 47 vuotta työelämässä on vapauttanut minut liiasta itsekontrollista.

Varmasti kaikilla muillakin on olemassa omia estoja kirjoittaa tarinoitaan. Jos jännitätte sitä, että kouluissa ylikorostunut oikeinkirjoitus tekee estoja, niin kirjoitusten ulkoasua voimme korjailla ennen lehden painamista. Näin on tehty kautta historian kuuluisien kirjoittajienkin teksteille.

Kiitän johtokunnan jäseniä ja tähän lehteen kirjoittaneita sekä kaikkia jäseniä ja lehden tilaajia. Onnitelkaamme kaikki taas itseämme siitä, että yhdistyksemme on jaksanut näin monta vuotta.

Kokemäen Kankaantaustalla 4.3.2021 Väinö Haikola

Valintoja

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.4/2020.)

Perheiden valinnat ohjaavat lastenkin opiskelua ja harrastuksia, toisilla perheillä on mahdollisuuksia enemmän ja toisilla vähemmän. Koronavirusta ei kukaan ole valinnut haittaamaan opiskeluaan tai työtään. Se on vaan nyt ajanut vanhat ihmiset koteihinsa karanteeniin ja nuoret ja lapset pelkäämään sosiaalisia ja fyysisiä kontakteja. Ei ole ihme, että nämä kontaktit pyritään korvaamaan älypuhelimella tai tietokoneella. Tämä kehitys johtaa siihen, että ihmiset elävät yhä enemmän vain istumalla. Toivotaan, että virtaa riittää tietokoneille ja älypuhelimille. Tietysti liikkeelle voi mennä luontoon ja ottaa puhelimen mukaansa. Useimmilla tämä mahdollisuus unohtuu ja urheilun harrastaminen tarkoittaakin vain penkkiurheilua, mikä on eräs ajanvietemuoto. Samanlainen tilanne on ihmisillä, joiden harrastus on musiikki, tarkoittaen vain ”biisien” kuuntelua.

Vajaa viikko sitten luin tutkimuksesta, jonka mukaan jo 40-vuotiailla ihmisillä tasapainon hallinta alkaa olla nykyisin huonompi kuin 70 - 80-vuotiailla. Tämä johtuu siitä, että lapsena ja nuorena ei ole harrastettu liikuntaa riittävästi, ei ainakaan niin paljon kuin vielä 1950- 1960 luvuilla. Siihen aikaan ollessani lapsi ja nuori, ei näistä asioista tarvinnut kirjoittaa ja arvostella liikkumattomuutta, vaan pidettiin itsestään selvänä valintana, että esimerkiksi koulumatkat kuljettiin kävellen, polkupyörällä tai talvella hiihtäen. Matka saattoi olla pisimmillään 5-7 kilometriä. Kun sitten vielä Kankaantaustan koulun johtokunta yhdessä kunnan päättäjien kanssa raivasi 1950-luvun alussa ison urheilukenttäalueen jalka- pesä- ja lentopallon pelaamista varten, niin hyvin harvan mielestä teko oli turha. Se antoi vuosikymmeniksi kaikille kyläläisille mahdollisuuden harrastaa liikuntaa tasapuolisesti. Nyt viimeistään suuri kiitos kuuluukin jo matkansa päättäneelle koulun johtokunnalle ja erityisesti alueen luovuttaneelle henkilölle. Kaupungille on tullut tarve myydä ja kaavoittaa urheilukenttä yksityiseen yrityskäyttöön. No, valinta tämäkin on. Tänä päivänä kaupungin keskuspaikoilla on mahdollisuus harrastaa liikuntaa ja maantietähän riittää kaikille.

Itselläni on ollut mahdollisuus olla kyläkerhomme Kankaantaustan Vapaa-aikakerho ry:n toiminnassa mukana perustamisesta alkaen. Kuten vanhimmat mukana olleet yhdistyksen jäsenet muistavat, toiminta alkoi urheilupainotteisesti jalkapallo- ja lentopallopeleillä urheilukentällä, yhteisillä urheilumatkoilla ja illanvietoilla, näytelmäkerhon esityksillä, sekä kulttuurimatkoilla. 80-luvulla yhdistys teki kentän viereiseen metsään 720 metriä pitkän pururadan juoksemista varten. Nyt ei näitä enää tarvitse miettiä, sillä ihmisillä näyttää olevan niin paljon tärkeämpiä muita valintoja.

Kiitän kaikkia yhdistyksemme jäseniä yli 40- vuotta kestäneestä kannatuksesta. Suuri kiitos myös johtokunnassa mukana oleville ja lehden toimituskunnalle. Kauniita syyspäiviä ja joulun odotusta.

Kokemäen Kankaantaustalla 25.11.2020 Väinö Haikola

Hiljaiset kylätiet

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.3/2020.)

Koulujen, kauppojen ja yleisten linja-autovuorojen lopettamiset ovat olleet syitä kylien ”kuolemaan”. Tämä on ollut myös Kankaantaustalla syy siihen, että kylätiet ovat hiljentyneet liikenteestä. Onko näin, vai onko täällä asuvien tarpeet pystytty hoitamaan henkilökohtaisten ajoneuvojen käyttämisellä ja näin ostospaikoiksi ovatkin muuttuneet isommilla paikkakunnilla sijaitsevat kaupat. Tämän muutoksen on selitetty olevan hyvä asia, koska suurten markettien hinnat on saatu keskittämisellä alennettua ja myös erikoistuotteet saatu kaikkien ulottuville. Koulujen keskittämisellä on saatu opetuksen taso kaikille samaksi. Etäopiskelu on myös mahdollistanut opinnot ilman jokapäiväistä matkustamista opiskelupaikkakunnalle. Hankinnat ja ostokset voi nykyisin tehdä tietokoneella tai puhelimella.

Jotain aivan ratkaisevaa puuttuu. Maaseudulle ja syrjäkylille tuotteet eivät kuitenkaan tule kotiin perille saakka ainakaan ilman suuria kuljetuskustannuksia. Syrjäkyliä asuttavat enimmäkseen omistamilleen tiloille jääneet ikääntyneet ihmiset, jotka mahdollisesti sairauksien takia eivät lähivuosina voi saada enää uusittua ajokorttiaan ja ajaa ostosten hakuun omalla autolla. Paljon puhutaan ja kirjoitetaan, kuinka olisi jokaisen parasta ikääntyä kotonaan. Tämä on mahdotonta, ellei tähän ikääntyneiden palveluun tule korjausta.

Tämä korona-viruksen johdosta suositeltu ikäihmisten eristäminen koteihinsa onkin ollut asia, joka on tuonut esimakua tulevasta kaikille, vanhuuden kynnyksellä oleville.

Samoin yhdistysten on täytynyt ottaa koronan olemassaolo toiminnassaan huomioon. Kankaantaustan Vapaa-aikakerhon tilaisuudet on pitänyt perua ja johtokunnan kokouksia vähentää, tai pitää yhteyttä vain puhelimitse. Neljänkymmenen vuoden toiminta uhkaa loppua matkojen ja yleisötilaisuuksien osalta.

Pitää vain toivoa, että tämä lehti voisi vielä toimia ihmisten muistina. Se kertoisi, että huhu tämän kylän kuolemasta on ennen aikainen eikä pidä paikkaansa. Jos näin kuitenkin kävisi, niin viimeisen kirjoittamani jutun voisi otsikoida: ”Muistelmia kuolleesta kylästä”

Kiitän kaikkia yhdistyksen toiminnassa mukana olleita ja lehden toimituskuntaa, toivottaen myös kaikille lukijoille kauniita syyspäiviä.

Kokemäen Kankaantaustalla 4.9.2020 Väinö Haikola

Muistoja ja muistin huoltoa

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.2/2020.)

Tuskin kenelläkään on enää 1970-luvulla C-kasetille äänitettyä musiikkia, puhumattakaan videonauhoista jotka on tallennettu vaikka vähän myöhemminkin. CD-levytkin menettävät tallennuksensa muutamassa vuosikymmenessä. Asian korjaamiseen on olemassa vain yksi keino. Tallenteet tulee digitoida tietokoneen kiintolevylle ja ne on myös tallennettava siitä uudelleen ja uudelleen vuosien myötä. Paperille painetut asiat ja valokuvat säilyvät paremmin, jopa vuosisatoja.

Ihmisen muisti, vaikka se onkin ylivoimainen kapasiteetiltaan, tarvitsee myös uudelleen tallennusta aina silloin tällöin. Tämä tapahtuu yleensä ihan tarkemmin asiaa ajattelematta aina, kun tarinat kerrotaan toisille ihmisille tai vain muistellaan omassa mielessä niitä. Kun asiat kirjoitetaan paperille, niin voi olla varma, että kertovan ihmisen muistissa olleet asiat on tallennettu hyvin jälkipolville saakka.

Tämä muistien ja muistojen vertailu ihmisen ja koneen välillä tuli mieleeni monien iäkkäiden paikkakuntalaisten poismenon johdosta ihan lähiaikoina. Toisilla oli muistoja tallennettu paperille ja toisten muistoja on vain täällä vielä elossa olevien aivoissa. Erityisen hyvin muistetaan ihmiset, joilla oli esiintymistaitoa tai vaikka musiikillista lahjakkuutta. Maailmalla on elänyt ihmisiä, jotka ovat vaikkapa sodan ja kulkutautiepidemian aikaan tehneet maailmaa mullistavia keksintöjä tai oivalluksia. Luin juuri päivän lehdestä Isaac Newtonista, joka ruttoepidemian aikana 1600-luvulla keksi painovoimalain, kun omena tipahti hänen päähänsä. Tämän jälkeen hän keksi mm. että valkoinen valo koostuu prisman seitsemästä väristä.

Samalla, kun otamme osaa poisnukkuneiden läheisten suruun, pitää muistaa, että meillä kaikilla on täällä oma tehtävämme ja että elämä jättää toivottavasti hyvät muistot kaikille.

Korona-pandemian iskiessä Kankaantaustan Vapaa-aikakerho joutui perumaan luontopolku-tapahtumansa 21.5.2020. Kuntolaatikkoon on kertynyt suorituksia edellisvuoden tapaan. Muita tapahtumia ei ole päätetty järjestää. Me yli 70-vuotiaat elämme toistaiseksi karenssiaikaa kotonamme, niin kuin Isaac Newton vuonna 1666 Englannissa. Syksyllä, kun omenat kypsyvät, odotellaan mitä maailmaa mullistavaa keksitään Kankaantaustalla vuoden 2020 koronan aikaan.

Kiitän johtokunnan jäseniä, tähän lehteen kirjoittaneita, sekä kaikkia mukana olleita tästä alkuvuodesta ja toivotan hyvää kesää ja parempaa loppu vuotta.

Kokemäen Kankaantaustalla 31.5.2020 Väinö Haikola

Nelikymppinen

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.1/2020.)

Yhdistyksemme on ollut toiminnassa 40 vuotta. Aloittaessamme 15.1.1980 ei varmaan kukaan osannut odottaa, että tänä vuonna yhdistyksen vuosikokouksessa 29.2.2020 johtokuntaan valittaisiin kolme henkilöä, jotka ovat olleet mukana myös yhdistyksen aloittaessa toimintaansa. Näin kävi kuitenkin, että Juhani, Eino ja allekirjoittanut olemme edelleen mukana johtokunnassa.

Ensimmäiset vuodet olivat valtavaa innostuksen aikaa ja erilaisia tapahtumia oli vähintään kymmenen vuosittain.

Näihin vuosiin sisältyy tapahtumia, joita on muisteltu aina, kun mukana olleet keskustelevat. Toiset muistelevat hyvin onnistuneita matkoja, toiset kevätillanviettoja ja joillekin esitetyt näytelmät ovat niitä ikimuistettavia hetkiä. Itse muistelen myös musiikin ja tanssin osuutta ohjelmissamme. Kyläkerhoja perustettiin 1980-luvulla Kokemäellekin useita ja olimme niistä ensimmäinen, joka rekisteröitiin ry:ksi. Kerhot lähes kilpailivat toiminnoissaan, mutta pidettiin myös yhteisiä ohjelmallisia illanviettoja ja suunnittelupalavereja.

Toiminta hiukan hiipui 2000-luvun lähestyessä, sillä yhä suurempi määrä nuorisosta lähti muualle opiskelemaan ja töihin, sekä myös Kankaantaustan koulua käyvien joukko väheni koko ajan ja koulua uhkasi lakkauttaminen. Koulu oli tärkeä kokoontumispaikka kyläyhdistyksen toiminnalle ja koulun lopetus vuonna 2004 muutti yhdistyksen luonnetta. Enää ei löytynyt ohjelmien suorittajia tai harrastenäyttelijöitä. Paikkakunnan oma lehti Syrjäkylän Uutiset alkoi ilmestyä ja siihen löytyi onneksi kirjoittajia paikkakunnaltamme.

Vaikka ohjelmalliset tilaisuudet näyttivät jo olleen vain menneisyyttä, suurin ja eniten työtä aiheuttanut tapahtuma oli Kankaantaustan koulun 100-vuotismuistojuhla elokuussa 2009. Se onnistui erittäin hyvin, sekä ohjelmien puolesta, että talkootyönä tehtyjen järjestelyiden ansiosta. Ohjelma oli monipuolinen juhlapuheineen entisten ja silloisten paikkakuntalaisten voimin. Juhla oli oikeaan aikaan, sillä onkohan nykyisin enää mahdollista saada näin suurta joukkoa mukaan. Samana vuonna painettiin koulun historiikki. Kirjassa ”Kankaantaustan Koulu 1909-2005” on käsitelty myös yhdistyksen historiaa vuoteen 2009 saakka. Nykyistä toimintaa ja tapahtumia käsitellään laajasti Syrjäkylän Uutisissa ja verkkosivullamme ”www.ktausta.fi”. Historiikkia on vielä joitakin kappaleita myytävänä. Mikäli huomaatte historiikissa virheitä omalla kohdallanne, ilmoittakaa siitä allekirjoittaneelle. Olemme laatimassa korjaussivua kirjaan.

Kiitän johtokunnan jäseniä ja tähän lehteen kirjoittaneita sekä kaikkia jäseniä ja lehden tilaajia. Onnitelkaamme kaikki itseämme siitä, että yhdistyksemme on jaksanut näin monta vuotta sinnitellä läpi vaikeuksienkin. Voimme yhtyä näin nelikymppisenä Juha Vainion säkeisiin ”Sillä suoraan sanottuna suurin piirtein, sellaista elämä on”.

Kokemäen Kankaantaustalla 3.3.2020 Väinö Haikola

Hiirenloukku

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.4/2019.)

Loppuviikolla alkoi olla pakkasta ja lunta pyrytti silloin tällöin. Erityisen sakea lumisade oli juuri sunnuntaina iltapäivällä, kun yhdistyksemme puurojuhlaa vietettiin Länsipirtillä. Tultuamme sieltä kotiin, oli kotimme pesuhuoneeseen tullut hiiri lämmittelemään, kuten niin monena lumitalvena aikaisemminkin. Olimme tietysti varautuneet siihen virittämällä hiirenloukun. Seuraavana päivänä, eli maanantaina aamupäivällä lähdin viemään loukkua hiirineen ulos. Avasin ulko-oven lukosta ja työnsin loukun, jossa eloton hiiri roikkui, edelläni ovesta ulos. Hämmästykseni oli suuri, kun samalla hetkellä oli oven ulkopuolella tuntematon nuorimies soittamassa ovikelloa. Lähestyin miestä loukku ja hiiri edellä. Kysyin melko tiukasti että ”milläs asioilla mies täällä liikuskelee”. Varmasti tulija katsoi ensin sillä mielellä, että onko isännällä jokin ase kädessään. Hiukan epäröiden hän sanoi, että aurinkokennoasialla olen. Firmani puhelinmyyjä kertoi, että tänne osoitteeseen pitäisi tulla niitä kauppaamaan. Muistin tämän puhelinsoiton ja olin sanonut ehdottomasti, etten ole kiinnostunut niistä, eikä tarvitse tulla käymään, jota asiaa hän oli ehdottanut. Kerroin tästä vieraalle samaan sävyyn. Aloimme kuitenkin keskustella ihan muista asioista. Kuulin, että kaveri oli Porista. Hän kertoi, että kyllä hänellä oli muitakin mahdollisia asiakkaita Kokemäellä, kun olin vähän säälien kysellyt, oliko hän vain tämän takia ajellut Kankaantaustalle.

Monet firmat kokevat tekevänsä palveluksia maaseudulla oleville vanhojen talojen asukkaille soittelemalla heille ja yrittäen saada milloin mitäkin kaupaksi. Monet vanhat ihmiset lankeavatkin houkutuksiin ja tilaavat taloihinsa korjauksia, joista eivät ehdi enää iloita. Asuntojen hinnat vain laskevat, joten he ovat loukussa, koska eivät voi vaihtaa omistusasuntoaan. Loukussa on myös nuori mies, joka yrittää vain tehdä myyntityötä parhaan taitonsa mukaan.

Mieleeni palaa muistoja omalta työuraltani, jolloin tein varaosamyyntityötä. Ala oli vain sellainen, jossa asiakkaiden saaminen ei välttämättä ollut se raskain osa, vaan raskainta oli hankkia tuotteet, joita myimme ja valmistimme. Monesti oli kyse melko suurista kokonaisuuksista, joita sellutehtailla oli eri puolilla maailmaa. Asiakas saattoi vielä kiristää hermoja kertomalla kuinka monta miljoonaa tulee tappiota päivässä, kun tämä kone on remontissa. Olin myös eräänlaisessa loukussa, koska työ oli mielenkiintoista ja sitä ei itsetunto antanut lopettaa, ennen kuin eläkkeelle jäänti antoi helpotuksen.

Aina olo ei tunnu kuitenkaan kovin leppoiselta. Yhdistyksen johtotehtävät eivät ole kovin suuria ja alkuvuosina on ihan kivaakin, mutta innostuksen määrä ei ole loputon. Tässä loukussa on päinvastoin, kuin vanhassa sanonnassa, että ensimmäinen päivä hirressä on pahin. Tästä jutusta tuli synkempi kuin ajattelinkaan, vaikka se alkoi tosi huvittavalla tapaamisella.

Kiitän johtokunnan jäseniä, tähän lehteen kirjoittaneita, sekä kaikkia mukana olleita tästä vuodesta ja toivotan hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta.

Kokemäen Kankaantaustalla 4.12.2019 Väinö Haikola

Mistä alkaisin

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.3/2019.)

Joskus on aiheita, joista kirjoittaa, niin paljon, että ei tiedä mistä alkaisi. Tällä kertaa istun kirjoittamaan tilanteessa, jossa ei mielessäni ole todellakaan yhtään asiaa, josta kirjoittaisin. Ajatukset saavat siis lentää ja poukkoilla asiasta toiseen kuin pingispallo. Hyvä niin, että Kankaantausta on rauhallinen asuinpaikka, jossa ei kesän aikana tapahtunut merkittäviä asioita, ellei huomioida, että sää oli poikkeuksellisen lämmin ja kaunis jo toisena kesänä peräkkäin. Yksi tuhoisa tulipalo oli Ylistarontien varrella ja asukkaat joutuivat muuttamaan pois.

Kankaantaustan vapaa-aikakerhon tämä kesä jäi tapahtumien osalta hyvin niukaksi. Kuntovihkoon kirjoitetut merkinnät kertovat, että kuntoilua harrastettiin kiitettävästi, juosten. kävellen tai pyöräillen. Foxset- Suomi orkesteri oli pitkällä harjoitustauolla, ehkä lopullisella, ainakin omalta osaltani. Syitä tähän on ainakin se, että kaikkien ikä on lähellä 70 ikävuotta ja minulla jo pitkälti yli. Yhdistystoimintamme kaipaa nuorennusleikkausta. Mitä uudenlaista toimintaa voitaisiin järjestää? Olisiko se jotain luontokerhoihin liittyvää. Ainakin luontopolulla oli keväällä vielä jonkin verran osallistujia, mutta järjestäjät ovat jo iäkkäitä. Ehkä Teljon Metsästysseurasta löytyisi järjestäjä tai järjestämisapua lisää.

Tapahtuipa ihan mukavia asioitakin, joten ei tarvitsekaan säveltää ihan kaikkia juttuja omasta päästä. Viime viikolla torstaina ennen puolta päivää sain puhelinsoiton Helsingissä asuvalta luokkakaverilta, joka oli varannut aukioloajan Huittisten puolella sijaitsevalta Huhtalan Maatalous- ja kotiseutumuseolta. Soitin muutaman puhelun ja saimme sinne mukaamme muutaman henkilön lisää. Museo oli häkellyttävän siisti ja museotavaroina oli puimureita, traktoreita, öljykanistereita, kylttejä, tikkulaatikoita ja kaikkea niiden väliltä. 2 tuntia niihin tutustumiseen oli liian lyhyt aika. Päätimme, että yhdistyksemme järjestää tutustumiskäynnin sinne uudelleen mahdollisesti jo loppuvuoden aikana. Kotiseuturetkenä harkitaan myös käyntiä (ohjelmana esim. makkaranpaistoa) pikatien eteläpuolella olevalla laavulla.

Näyttää siltä, että yhdistyksen toiminta jää yhä enemmän lehtemme toimituksen varaan. Siihenkin tarvitaan myös uusia kirjoittajia ikään katsomatta. Kotisivuamme nettiin päivittää sihteerimme lähes viikoittain ja jos on tarvetta, niin useamminkin. Lähettäkää hänelle rohkeasti ilmoituksia joissa myydään tai ostetaan, valokuvia ym.

Kiitän kaikkia yhdistyksen jäseniä, johtokuntaa, ja lehden toimituskuntaa. Toivotan kaikille hyvää syksyn jatkoa.

2.9.2019. Väinö Haikola

Kevät on muistojen aikaa

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.2/2019.)

Näin koulujen päättymisien aikaan muistui mieleen seuraava tarina.

Useita kymmeniä vuosia sitten kirkonkylän kansakoululla oli keväinen koulun päätösjuhla. Kevätaurinko oli jo alkanut lämmittää ilmoja. Olihan toukokuun loppupuoli jo menossa. Kansalaiskoulun nimellä ollut lukuvuosi oli kerännyt koulun päätökseen useita syrjäkylien ja kunnan lähikylien 14 vuoden ikäisiä oppilaita samaan tilaisuuteen. Todistusten jaon ja muiden pakollisten kuvioiden jälkeen johtajaopettaja ilmoitti että nyt on pieni stressin laukaisun aika ja se tulee tapahtumaan tanssimalla käsi kädessä tyttö ja poika aina parina. Tytöt seisoivat toisella puolen salia ja pojat olivat ujoina vetäytyneet toisen seinän viereen. Kun opettaja oli ilmoittanut tanssin alkamisesta, niin eräs iso poika protestoi isolla äänellä aivan syrjäkylän pojan vierellä. – Mitäs ope ehdottelet, pidä turpas kii.

Välittömästi sen jälkeen opettaja vei korvasta syrjäkylän poikaa keskilattialle ja komensi kiivaasti, että mitäs tuli sanottua. Vaikka syrjäkylän poika sopersi, että en ole mitään sanonut, niin ripitys vain jatkui, että näin käy, jos vastaan pullikoidaan.

Tanssi kuitenkin alkoi, mutta syrjäkylän poika seisoi vaieten ja ajatteli, että nyt en ainakaan rohkene ketään tyttöä hakea parikseni. Kun tyttöjen tuli vuoro hakea paria, niin sieltä tyttöjen puolelta tuli nätti punaposkinen tyttö ja kysyi parikseen, niin kuin Jaska Jokusen pieni punatukkainen tyttö. Kohta olikin jo keskustelu käynnissä ja sovittiin, että mennään kotiin samaa matkaa polkupyörillä. Niin tehtiinkin ja matka tuntui niin lyhyeltä, että päätettiin jutella ja istuskella kulkutien varrella olevalla kalliolla. Samalla hakattiin kallioon sydämen kuva ja nimikirjaimet. Pienet ujot halaukset lähtiäisiksi ja sovittiin tapaamisesta seuraavana päivänä tytön kodin tienhaarassa kello 12.

Seuraavana päivänä, joka oli sunnuntai, poika polki tapaamispaikalle jo hyvissä ajoin, mutta tyttöä ei vain näkynyt missään. Aika kului ja kun se oli 20 minuuttia yli tapaamisajankohdan, niin poika päätti syvästi pettyneenä lähteä kotiin. Aamutoimet olivat jääneet tekemättä ja poika ajatteli tehdä tarpeensa ennen lähtöään viereiseen metsään. Hän laittoi pyörän vain tien ojaan ja meni kyykylle pienen matkan päähän. Onneksi metsässä oli jo saniaisia ja isoja kasveja, joilla voi pyyhkiä takapuolen. Juuri silloin alkoi kuulua pyörän ketjujen ääni ja siinä se tyttö tuli. Vauhti oli kova ja hän ei huomannut kyykkijää metsässä, eikä polkupyörää. Poikakin oli valinnan edessä huutaako jotain vai heiluttaako ruohotuppoa kädessään. Valinta vei kuitenkin niin paljon aikaa, että tyttö pyörineen hävisi tienmutkan taakse.

Toivotan muistorikasta kesää kaikille.

3.6.2019 Väinö Haikola

Valinnanvapaus

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.1/2019.)

Viime aikoina on otsikon mukainen sana esiintynyt lehdissä ja televisiossa hyvin usein, joten ajattelin, että sopii se tähän yhdistystoimintaankin. Sitä voi käyttää joka päivä niin kuin VitaeProta. Näyttää siltä, että ihmisten valinnat kohdistuvat nykyisin yhä enenevässä määrin valtamedian seuraamiseen. Johtopäätös on, että ihminen on laumaeläin ja mennään sinne, minne johtajaurokset laumaa johdattavat. Tarkoitan näillä esimerkiksi keskeytymätöntä mainostulvaa varsinkin televisiossa. Sinne mennään, missä soi kovaäänisin ns. musiikki ja mainoksilla luodut esiintyjät esiintyvät.

Näin valikoituvat pois esimerkiksi pienten paikkakuntien yhdistysten omilla esiintyjillä ja pienellä budjetilla tehdyt tilaisuudet. Eikä siinä kaikki, vaan kilpailu täyttää vapaat juhlatapahtumien ajankohdat. Näin on ehkä paras ollakin ja jokainen saa valita mihin aikansa käyttää. ”Suutari pysyköön siis lestissään” ja tehdään vain sitä mitä ilman suurta vaivaa saadaan aikaiseksi.

Myötätuntoa vanhaa paikkakuntaa ja koulupiiriä kohtaan sentään tunnetaan, niin että yhdistyksessämme on jäsenmäärä pysynyt lähes ennallaan. Kun tilastoidaan jäsenmääriä, havaitaan, että vaihtelua kuitenkin on ja ilmeisesti on joitakin, jotka vain ovat unohtaneet maksaa jäsenmaksunsa. Onneksi aina uusiakin tulee mukaan.

Yhdistyksemme 40:s vuosi alkoi ja vuosikokoukseen 24.2.2019 osallistui jäseniä saman verran, kuin edellisinä vuosina. Yhdistyksen johtokunta halusi arvostaa monivuotista puheenjohtajaa ja monissa yhdistyksen tehtävissä toiminutta Juhani Seppälää antamalla hänelle yhdistyksen kunniajäsenyyden. Hän on kolmas yhdistyksen historiassa tämän arvostuksen saanut.

Vuoden 2018 tilipäätös osoitti, että yhdistyksen taloudellinen tilanne säilyi vakaana, vaikka tulos oli hivenen miinusmerkkinen. Syrjäkylän Uutisten lukijamäärä on myös hyvällä tasolla. Lehden sisältöön tullaan tänä vuonna panostamaan entistä enemmän ja toivomme vanhojen kirjoittajien jaksavan vielä ja kannustaisin uusia kirjoittajia mukaan käyttämään tätä ”neljättä valtiomahtia”.

Kirjoitin tasan kaksi vuotta sitten toiveesta, että löytyisi prinssi, joka herättäisi kylän ”Ruususen unestaan”. Sitä ei ole vielä löytynyt, mutta mennään taas helatorstaina ”kevätunelmissa” luontopolulle seuraamaan luonnon heräämistä kevääseen.

Hyvää talven jatkoa ja kevään odotusta kaikille lukijoillemme!

5.3.2019 Väinö Haikola

Käytämmekö aikamme oikein?

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.4/2018.)

Kuten aikaisempinakin vuosina, Kankaantaustan Vapaa-aikakerhon alkuvuoden kiivas toiminta ja eri tapahtumien järjestäminen, sekä myös pienet pettymykset kesän tapahtumien peruutuksista johtivat siihen, että vuoden loppupuolella ei ollut intoa järjestää mitään.

Tapahtumia on muiden organisaatioiden taholta järjestetty vuoden aikana niin että sopivia päiviä tai iltoja oman yhdistyksen tarpeisiin on ollut vaikea löytää. Tämä ongelmakin taitaa olla aina persoonakohtainen, koska media ainakin kertoo varsinkin vanhusten yksinäisyydestä. Nuoremmilla ihmisillä kännykän tai tietokoneen kautta seurustelu pitää yllä kontakteja kavereihin ja antaa mahdollisuuden harrastaa melkein mitä tahansa. Näin ei kaipaa vanhan ajan iltamia tai muita yhdessäolon muotoja. Vaikka meillä on jo pitkään ollut oma kotisivu netissä, niin riittääkö se, vai pitäisikö luoda facebookiin oma keskusteluryhmä, joita monilla pienimuotoisena onkin. Itse en tämän muotoiseen kommunikointiin halua tuhlata aikaani. Seuraavaksi tulevat johtohenkilöt voivat harkita tätäkin mahdollisuutta, vaikkakin facebookin suosio on nykyään jo romahtanut.

Yksi mahdollisuus keksiä jotain uutta, on keskittyä vain tiettyyn teemaan vuosittain, eikä jatkaa nyt jo kolme vuotta kestänyttä yritystä pitää yllä nostalgisesti yhdistyksen alkuvuosina olleita toimintamuotoja. Aina keskusteluissa tulee esille, että pitää saada nuoria mukaan toimintaan. Nuoret voisivat vaikka kirjoittaa tähän lehteen tulevaisuuden toiveistaan. Jos haluamme tähän lehteen hyviä muisteluita, niin kyllä iäkkäillä ihmisillä on isompi arsenaali niitä päässään.

On hyvä muistaa Raamatun Efesolaiskirjeessä ollut ohje ”Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha”. Kun Kuninkaiden kirjassa kuningas Salomolta kysyttiin, että minkä palkan tai lahjan hän haluaisi tehtyään hyvän työn, Salomo vastasi, että hän haluaisi ainoastaan ymmärtäväisen sydämen. Samanlaisen palkkion tai lahjan haluan kaikkien saavan.

Vuoden 2019 vuosikokous pidetään Länsipirtillä sunnuntaina 24. helmikuuta kello 13. Kiitän Syrjäkylän Uutisiin kirjoittavia henkilöitä ja lehden tilaajia. Kiitän myös kaikkia kerhon jäsenmaksun maksaneita tukijoitamme ja tilaisuuksissamme mukana olleita, varsinkin ohjelman suorittajia ja johtokunnan jäseniä tästä vuodesta 2018. Hyvää Joulua kaikille!

7.12.2018 Väinö Haikola

Kesä oli kaunis

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.3/2018.)

Kirjoituksen otsikko tuli pienin muutoksin mieleeni Vexi Salmen sanoituksesta Kassu Halosen säveltämään lauluun ”Maailma on kaunis: Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus”. Tämä vuoden 2018 kesä on ollut poikkeuksellisen lämmin ja poutainen. Kankaantaustan Vapaa-aikakerhon joidenkin tilaisuuksien peruminen on antanut jokaiselle mahdollisuuden järjestää itse oman ohjelmansa. Kenelläkään ei ollut aikaa ja tilaa unelmoida kotinsa suunnittelusta ja käydä katsomassa asuntomessuja Porissa, jonne olimme suunnitelleet järjestää yhteisen matkan elokuun alussa. Ajattelen tietysti vähän vanhanaikaisesti ja muistelen omia ja perheeni suunnitelmia viidenkymmenen vuoden takaa. Nyt on tietenkin kulkuneuvot kaikilla ja vapaus mennä omin kuljetuksin.

Koska alkukevään tilaisuuksia on jo käsitelty aikaisemmissa artikkeleissa ja todettu kaiken tapahtuneen yli odotusten, niin todetaan loppukesän olleen muutenkin hieman mollivoittoinen, sillä myös onkikilpailut täytyi peruuttaa Kokemäenjoen alhaisen veden pinnan takia. Joten oli ”vapautta istua iltaa yksinänsä ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä”.

Keväällä vanha Nokialainen matkapuhelimeni ei suostunut enää käynnistymään. Oli sopiva aika siirtyä ”älypuhelin aikaan”. Samsung- merkkiset puhelimet löytyivät Porista Telia-kaupasta. Monille, varsinkin vanhemmille henkilöille älypuhelin tuo mieleen vaikeasti opeteltavia tietokoneeseen liittyviä ennakkoluuloja. Ei hätää, sillä jos ajattelee vain korvata vanhan matkapuhelimen, älypuhelinta on paljon helpompi käyttää, vaikka tekstiviestin kirjoittaminen vaatii pieniä sormenpäitä ja tarkkuutta. Ihan kuin tahallaan annettaisiin ikäihmisille harhaluulo, että ethän sinä mitään opi, kun sinulla on niin kankeat sormet.

Älypuhelimen hintaan saa kyllä paljon lisää toimintoja vanhaan puhelimeen verrattuna, kuten Ylen tv:n ja areenan, radion, säätilan, sähköpostin, kameran, kartat ja sosiaaliset mediat, kuten Facebook ja YouTube. Mielestäni ihan mullistava ohjelma on WhatsApp, joka korvaa myös tekstiviestiä ja sähköpostia. Tietokonetta älypuhelin ei kuitenkaan varmaan itselläni koskaan korvaa. Vain isolla ruudulla, ”näppiksellä” ja hiirellä varustetulla tietokoneella voi tehokkaasti käyttää esimerkiksi tekstinkäsittely- ja taulukkolaskentaohjelmia, sekä musiikin ja videon muokkausohjelmia.

Kiitän kaikkia yhdistyksen jäseniä, johtokuntaa, ja lehden toimituskuntaa. Toivotan kaikille hyvää syksyn jatkoa. Älkää unohtako syödä terveellisiä kotimaisia omenia, sillä tänä vuonna niistä on tullut todella hyvä sato.

Kokemäen Kankaantaustalla 9.9.2018. Väinö Haikola

Joutenolosta haaveillen

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.2/2018.)

Nyt eläkkeellä on aikaa kaikenlaiseen, mitä ei jaksa tehdä. Tämä sanonta pätee monien eläkkeellä olevien tekemisiin. Myös päivät tuntuvat olevan lyhyempiä, kuin nuorempana. Tänäkin vuonna alkuvuosi on mennyt niin nopeasti, että tuskin mitään erikoisia muistijälkiä on jäänyt aivoihin.

Tarkemmin muistellessa alkuvuotta, on yhdistyksemme toiminta ollut prikulleen vuosikokouksessa päätetyn mukainen. Helatorstaina järjestettyä luontopolkua suosi erityisen lämmin ja aurinkoinen sää ja ehkä juuri siitä johtuen ihmisillä oli paljon muuta puuhaa, joten osanottajia oli vähän vähemmän kuin edellisenä vuonna. Tapahtuman ilmapiiri oli edellisten vuosien tapaan hyvä ja tuntui, että kaikki viihtyivät hyvin.

Lauantai-iltana 26.5.2018 oli jo perinteinen ohjelmallinen iltama eli kevätillanvietto Länsipirtillä. Tällä kertaa valittiin teemaksi meri ja merimieslaulut. Jo ensimmäinen ohjelmanumero oli saaristolaisaiheinen Myrskyluodon Maija, jonka soitti Emma Mattila sähköpianolla. Suuren roolin iltaan toi Liisa Äärin suunnittelema ja ohjaama näytelmällinen merimieslaulusikermä, jossa Tupakööri lauloi kahdeksan merimiesaiheista laulua. Muita ohjelmia olivat vitsit, joita Anni kertoi ja Saara lausui runoja edellisen illanvieton tapaan.

Yhdistys tarjosi kaikille ilmaiset kahvit. Laitettiin tuoleja vähän sivuun ja senioritanssiryhmä esitti tanssipuvuissaan vaikuttavan tanssiesityksen. Sitten vielä vähän tuolien siirtoa ja Foxset Suomi tanssitti tanssihaluisia vain parillakymmenellä tanssikappaleella, koska ilma oli hyvin lämmin vielä illallakin. Tanssin väliajalla suoritettiin juhlan alussa myytyjen arpojen arvonta.

Toukokuun viimeisen päivän iltana yhdistyksen roskien keräystalkoissa oli mukana ahkeria kerääjiä, jotka keräsivät kymmenisen säkillistä roskia pelkästään Puurijärvi-Isosuon näköalapaikan reunoilta. Talkoolaisille tarjottiin grillimakkarat ja kahvit Haikolan pihassa, koska sää oli aurinkoinen ja tuuleton.

Lausunkin suuret kiitokset talkoolaisille, ohjelman esittäjille, tapahtumien järjestelytehtävissä toimineille ja yleisölle.

Olen tähän saakka käyttänyt tietokonetta monilla eri ohjelmilla ja vähätellyt älypuhelinta lasten ja nuorten leluna. Tänä aamuna televisiossa jälleen kerran ylistettiin älypuhelimen käyttöä esimerkiksi pankkiasioiden hoidossa. Tämä on tietenkin tärkeä asia tehdä turvallisesti. Olen ajatellut, että sen hoitamiseksi on jokaisella aikaa asettua tietokoneen viereen ja katsoa tapahtumia isolta ruudulta. Tietokoneen virustorjunta kyllä pitää huolta turvallisesta käytöstä.

Nyt kuitenkin olen vihdoin päättänyt, että alistun samaan muottiin valistuneiden kansalaisten kanssa ja ostan älypuhelimen, koska lastenlapsetkin lupautuivat opettamaan vanhuksille Whatsappin, Snapchatin ja Instagramin käyttöä. Voinkin sitten verrata älypuhelimen ja tietokoneen suorituskykyä. Samalla saatan välttää mielensä pahoittajan roolin joskus tulevaisuudessa Kankaantaustalla esitettävässä kesäteatterin näytelmässä.

Hyvää kesää kaikille.

Kokemäen Kankaantaustalla 5.6.2018 Väinö Haikola

Ilman tekoälyä

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.1/2018.)

Sain vielä mahdollisuuden kirjoitella tälle palstalle kolmatta vuotta peräkkäin. Yhdistys on saanut pitää suurin piirtein ennallaan jäsenmääränsä ja lehden kirjoittaja- ja lukijakunta olivat vielä ainakin viime vuonna uskollisesti mukana, kukin voimiensa ja käytössään olevan ajan mukaan. Suunnitelmista ja tapahtumista varmaan löytyy tietoa lisää tämän lehden sivuilta.

Ihmisellä ei kuitenkaan aina ole se kaikkein paras päivä esimerkiksi kirjoittaa juttujaan. Melkoisena riippana on silloin tällöin esiintyvä ”ketutus” (uudissana, joka korvaa vanhan ja rumemman teonsanan), jolloin tulee kirjoitettua vain negatiivisista asioista. Vaikka tämän tyylisiä ajatuksia olikin tässä aloittaessani mielessäni vino pino, niin onnistuinpa aloittamaan hyvistä asioista. Tämä ”ketutus” tuli mieleen lehtiartikkelista. Lääketieteellisissä tutkimuksissa on saatu selville, että jos ihmisellä on kyseinen olotila kovin pitkään, niin hänen elinikänsä lyhenee useita vuosia, siitä kuin jos hän osaisi olla vähästäkin tyytyväinen ja osaisi iloita jokaisesta päivästä.

Oikein kovana ja lumisena pakkastalvena se voi kyllä ottaa koville. Olemme jo usean vuoden ajan kuulleet ilmaston lämpenemisen uhasta, joka tosin näyttää tulleen torjutuksi vastaavalla tavalla, kuin sillä isännällä joka sai viljan kasvamaan lannoittamalla pellon puhumalla p…aa pellon laidalla.

Televisiosta pakkosyötetään joitakin tiettyjä ohjelmia, vaikkapa euroviisukappaletta, niin, että kun viisut sitten ovat, niin kukaan ei jaksa siitä enää innostua. Tosin vuosikymmeniä sitten olleiden euroviisukappaleiden sävelkulku säilyi pitkään ”korvamatona”, mutta nyt ei moniin vuosiin ole enää vastaavaa esiintynyt ainakaan itselläni.

Perjantai-iltana katselin televisiosta keskustelua tekoälystä. Toimittajat yrittivät melkein väkisin saada keskustelussa mukana olevia asiantuntijoita ja professoreja lausumaan, että tekoäly on jo kehitetty, onhan, eikö niin ja se on kohta kaikkien ihmisten hyödyksi laajasti käytössä. Asiantuntijat kertoivatkin karun totuuden, että tekoäly on mahdollista ehkä muutaman vuosikymmenen kuluttua ja kaikki tällä hetkellä väitetty tekoäly on vain ihmisen tallettamaa koodia, jossa on tiettyjä vaihtoehtoja, riippuen tehtäväpolusta. Näin sitä tiedotusvälineet yrittävät antaa ihmisille liian optimistista kuvaa ihmisen tekemistä koneista.

Tosin ihminen itse on Luojan nerokkain luomus, sillä parhaat tulokset saadaan vain ahkeralla työllä ja mahdollisesti tarkkailemalla myös luonnon ilmiöitä. Esimerkiksi kevään alkamisenkin ajankohdan ennustaa parhaiten eräs paikkakuntalainen havainnoitsija ja ilman tekoälyä. Itsellänikään ei ole vielä älypuhelinta, enkä aio lähiaikana sitä hankkia. Vanhalla nokialaisella saan puhekontaktin ihmisiin kaikkialla maailmalla ja tietokoneella, jossa on suuri näyttöruutu, näen sen mitä lehdet ja Yle tietävät asioista ja haluavat tiedottaa ja uskotella. Sosiaalisen median olen näin myös onnistunut väistämään.

Kevät 2018 on kuitenkin tulossa, sekä optimisteille, että pessimisteille, joten toivottelen hyvää lopputalvea ja vielä parempaa kevättä kaikille.

10.3.2018 Väinö Haikola

Luova tauko

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.4/2017.)

Syksyn mittaan on lehdissä kirjoitettu tutkimuksista, joissa on tehty johtopäätöksiä työn tuottavuudesta ja tuotoksista. Väitetään, että työelämässä saadaan parhaat tulokset, kun osataan aina välillä levätä kunnolla. Esimerkiksi tunnin nokoset keskellä työpäivää parantavat työtehoa. Tämä pitääkin paikkansa ihan omista nuoruuden kokemuksista, jolloin verstastyön ruokatunnilla saatettiin joskus eväiden eli parin voileivän syönnin ja puolen litran maidon juonnin jälkeen kallistua ruokailuhuoneen lattialle jopa kymmenen minuutin torkuille. Mistään tunnin nokosista ei ollut puhettakaan. Varmaan tämän päivän työelämään on vaikuttamassa lisääntynyt unen tarve päivällä, koska televisio tai älypuhelin on lyhentänyt yöunia. Eläkeläisellä tämän ei pitäisi vaikuttaa millään tavalla, koska kello puoli kuuden aamuherätyksiä ei enää ole kuin harvakseltaan, jolloin on lähtö lääkärin vastaanotolle. Silti myöhäinen herääminen aina masentaa ja tekee omantunnon tuskia.

Monia vuosia on tämän laman aikana toistettu, että työn pitää olla kivaa ja sosiaalinen ympäristö lisää hyvinvointia ja introvertti henkilö ei sinne sovellu. Nyt on sentään tutkimuksissa päädytty tulokseen, että työssä ei tarvitse aina olla kivaa ja introvertti henkilö puurtaa ajatuksineen monissa työyhteisöissä tuloksekkaammin kuin seurusteleva ekstrovertti.

Tässä kirjoitushommassa pitää kyllä ihmisessä olla molempia luonteenpiirteitä, koska kokemuksia ei synny ilman sosiaalista kanssakäymistä ja paperityöt eivät edisty ilman pientä eristäytymistä.

Yhdistyksen toiminnassa on ollut syksyn teatterimatkan jälkeen luova tauko. Joululauluiltaankaan ei löytynyt sopivaa rakoa tähän syksyyn. Ähkyyn saakka on ollut eri järjestöjen järjestämiä Suomi 100 juhlia tai television ohjelmistoja. Sitten on joulujuhlia ja perheiden täytyy ehtiä vielä jouluostoksillekin.

Joka tapauksessa täytyy uskoa, että pienen tyhjäkäynnin jälkeen taas ensi vuoden puolella keksitään jotain toimintaa ja tähän lehteen kirjoitetaan mukavia tarinoita. Ainakin vuosi sitten kävi näin.

Kiitän yhdistyksemme toimihenkilöitä, esiintyjiä, yleisöä ja kaikkia toiminnassa mukana olleita, sekä ennen kaikkea lehteemme kirjoittaneita.

Hyvää Joulua ja toimeliasta Uutta Vuotta!

4.12.2017 Väinö Haikola

Syyspäivä Syrjäkylällä

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.3/2017.)

Eilisaamuna katsellessani Hesaria tietokoneella huomasin taas suuren parven kurkia pellolla, josta oli pari päivää sitten puitu ohraa. Kurjet katselivat toiveikkaina viereiselle kaurapellolle ja odottavat milloin puimuri laajentaa heidän ruokapöytäänsä muutamalla hehtaarilla. Lähellä puolta päivää saapui samalle pellolle muutamia joutsenia. Viljelijöillä on vielä monia muitakin syystöitä kuin puinnit odottamassa, joten kauniiden ilmojen soisi jatkuvan. Keskeneräinen työ on kuitenkin jollain tavoin tehtävä loppuun.

Säät ovat olleet tänä kesänä hyvin vaihtelevia, joten ei ihme, että tänään aamu oli tihkusateinen ja linnut pysyivät jossain omissa suojissaan, eivätkä tulleet avopellolle ruokailemaan. Vain puutarhaan jääneet marjat ja omenat vetivät tänäänkin pikkulintuja puoleensa ja varmaan pensastumaan päässyt puutarha tarjosi myös linnuille suojaa sateelta.

Syrjäkylällä ja yleensäkin maaseudulla asumista puolustaa juuri se, että on lähellä luontoa, jonka eri ilmiöitä pystyy eläkkeellä ollessa tarkkailemaan lähempää kuin työikäisenä kaupungin melussa ja työkiireiden keskellä. Ainoana todella negatiivisena asiana pidän sitä, että kauppoja ei ole ja ruoan haku on tehtävä autolla kilometrien päästä ja iän karttuessa varmaan monilla huonontuva terveystilanne vaarantaa ajoa ja myös ajokortin hallussapidon. Maaseudun pitämisessä asuttuna on eläkkeellä olevien merkitys aina kasvamassa, vaikka omakotitalon kiinteistöverojen, vakuutusmaksujen ym. kiinteiden menojen jatkuva kasvu edellyttää jo melkoisen hyviä eläketuloja.

Päivän kallistuessa iltaan saan kuitenkin itse vielä nauttia omakotiasujan eduista ja napsauttaa sähkösaunan lämpimäksi riippumatta viikonpäivästä tai kellon ajoista. Voin myös soitella tietokoneelle äänittämiäni Sampsan iltasoittoja vielä monia kertoja jälkeenpäin. Hän on nimittäin uhannut lopettaa iltasoitot Iskelmäradiossa tämän vuoden puolella.

Syksyisessä illassa soi Onni Laihasen foxtrot ”Syysiltana”, jossa on Martti Jäppilän eli M. Majan kirjoittama teksti:

”Syyslehdet peittää maan
hämäräks’ syyspäivä saa,
tuikkivat jälleen tuhannet tähdet,
unelmat kauniit mielehen saa.
Niin miksi entää aatos mainen,
nyt kauas muistoihin kesäisiin?
Miksi lentää taivaan tähdet,
kunnes saapuvat pois avaruuksiin?”

Kiitän kaikkia yhdistyksen toiminnassa mukana olleita, teatterimatkalle osallistuneita ja lehden toimituskuntaa toivottaen myös kaikille lukijoille kauniita syyspäiviä.

Kokemäen Kankaantaustalla 13.9.2017 Väinö Haikola

Kesän tullessa

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.2/2017.)

Ihmiset odottavat kesää monin eri tavoin. Työelämässä olevat toivovat kesän tuovan lepoa ja lämmintä säätä. Koululaiset pinnistävät viimeisissä kokeissa saadakseen hyviä numeroita ja siten myös paremman mahdollisuuden menestyä tulevina työelämän vuosina. Eläkkeellä olevat, joko nauttivat elämän tultua helpommaksi tai ne, joilla on mahdollisuuksia, tekevät asioita, joita joutuivat työelämän kiireessä kieltämään itseltään. Toisia odottaa puutarha, vene, moottoripyörä tai lomavaraus. Monia kiinnostaa myös jokin iso tapahtuma, Jääkiekon MM-ottelut, Euroviisut tms.

Kevään mittaan Kankaantaustan Vapaa-aikakerho on järjestänyt paikkakunnalle omalta osaltaan niitä pieniä tapahtumia, mistä on vuosikokouksessa päätetty. Iloksemme Luontopolku keräsi metsästysmajan maastoon 17. huhtikuuta osallistujia vähintään saman verran kuin viime vuonna, vaikka luontoäiti piti hieman jännityksessä paljastamalla maan lumesta viime hetkellä. Kun sitten johtokunnan kokouksessa päätettiin pitää myös roskienkeruutalkoot eräiden yhdistyksen jäsenten ehdotuksesta, lumi väistyi tieltä viime hetkellä ennen 29. huhtikuuta. Kerääjiä oli juuri sopiva määrä, joten sekin päivä onnistui erittäin hyvin. Näistä tapahtumista on laajempi katsaus muualla tässä lehdessä ja myös kotisivullamme www.ktausta.fi.

Kevätillanviettoa saatiin viettää Länsipirtillä lauantaina 27. toukokuuta. Yleisöä oli reilusti enemmän kuin viime vuonna, ja päättelisin siitä, että juhlien jatkuvuutta ei estä yleisön puute. Sen sijaan esiintyjistä on edelleen pulaa. Tähän juhlaan saatiin onneksi esiintyjiä Huittisista, kuten viime vuonnakin, pari kankaantaustalaista soittajaa ja lisäksi uutena esiintyjänä yksi kankaantaustalla aikaisemmin asunut. Toivonkin, että ensi vuonna saataisiin myös nuoria esiintymään. Suuri kiitos kaikille esiintyjille, myös Foxset-Suomi orkesterille, joka ilman palkkiota piti iltaa harjoitusiltanaan.

Seuraava tapahtuma yhdistyksen vuosisuunnitelmassa on teatterimatka, jonka yhdistyksen sihteeri on jo varannut ja mainos tästä on muualla lehdessämme. Tässä lehdessä tulee olemaan paljon juttuja. Kiitos kaikille kirjoittajille minunkin puolestani ja toivon, että kirjoittajajoukko lisääntyy entisestään.

Lehdestä puheen ollen, aloin pohtia Pentti Saaritsan runoa: ”Ei mikään ole helpompaa kuin sanat” (radio 30.5.2017 klo 05.56 ja Areena). Toisille kirjoittaminen on helpompaa kuin toisille, mutta tässä runossa viimeinen rivi kuuluu että ”kieli on salaisuuksien hauta”. Tämä tarkoittanee, että kaikki mielessä olevat salaisuudet, tarinat ja sanottavat voi haudata ja purkaa esimerkiksi kirjoittamalla juttuja Syrjäkylän Uutisiin.

Kiitän kaikkia lukijoita ja tilaisuuksissa mukana olleita ja toivon teille kaunista kesää.

Ruususen uni

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.1/2017.)

”Tarvitaan suudelma, joka herättäisi tämän kylän Ruususen unestaan”. Tämä on suora repliikin lainaus eräästä televisiosarjasta tänään aamupäivällä. Ajatus tuli mieleeni, mutta se ei täsmälleen päde tälle paikkakunnalle, koska esim. Syrjäkylän Uutiset -lehden toimittajakunta on jo monen vuoden ajan jaksanut kirjoittaa lehteen valtavan määrän artikkeleita ja juttuja, sekä etsiä vanhoja valokuvia julkaistavaksi.

Tämä herätysvertauskuva tuo mieleen aamun, ja erilaisia tapoja herättää niin, ettei suudelma olisi ”kuoleman suudelma”, kuten uudesta testamentista peräisi olevaa lentävää lausetta joskus käytetään. Lievempi vastoin käyminen on, että käännetään selkä tai kielletään tulemasta lähettyville. Suuri osa ihmisistä toivoo herättyään kuulevansa esimerkiksi kaunista musiikkia, tai päivän kuulumisia. Musiikkina voisi olla ”Tuhanten rantain partahilla, heräjä armas synnyinmaa”, joka sopisi vaikka tänä vuonna Suomi 100 vuotta juhlan musiikiksi. Mielikuva tuo mieleen kevätillanvieton tai pikkujoulujuhlan esitysnumerot. Myös kutsu tulla naapuripirtille kahville, voisi antaa hyvän avauksen uuteen päivään.

Vuosikokouksessa helmikuussa todettiin, että vuosi 2016 toteutui toimintasuunnitelman mukaisesti. Myös yhdistyksen talous meni hitusen plussalle. Vaikka vuosikokous pidettiin Länsipirtillä, niin osallistujia oli vain 12 jäsentä. Onneksi johtokunnan ulkopuolelta oli parikin henkilöä, joten saimme vastuuvapauden myönnettyä rahastonhoitajalle ja vuoden 2016 johtokunnalle. Näillä palautteilla rohkaistuneena tänäkin vuonna järjestetään tapahtumia, kuten luontopolku, kevätillanvietto, pikkujoulujuhla ja mahdollisesti jokin kesämatka, jos löydetään sopiva kohde. Syrjäkylän Uutisista tulee syksyllä juhlanumero 15 vuoden ilmestymisen kunniaksi.

Tavataan luontopolulla toisena pääsiäispäivänä huhtikuun 17. päivä ja sen jälkeen jännitetään saadaanko kevätillanvietto aikaiseksi. Länsipirtti on varattuna yhdistykselle lauantaiksi 27. toukokuuta. Tähän tilaisuuteen tarvitaan ohjelmansuorittajia. Soittakaa tai kirjoittakaa sähköpostia tai tekstiviestillä ehdotuksia. Pienet vinkitkin saattavat johtaa esitettäviin ohjelmiin. Hyvää talven jatkoa ja valoisaa kevättä kaikille!

Syksystä jouluun.

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.4/2016.)

Alkuvuoden tapahtumista syksyyn saakka on kirjoitettu jo edellisissä Syrjäkylän Uutisissa. Aina on kuitenkin helppo nimetä asioita mitä ei tehty vuoden aikana.

Joitakin vuosia sitten Vapaa-aikakerho järjesti marraskuun lopulla tai joulukuun alkupäivinä aina vuotuisen pikkujoulujuhlan. Ohjelmana oli jouluinen näytelmä tai sketsejä, laulu-ja soittoesityksiä, sekä lopuksi tanssia. Nyt oli ohjelmallinen tuotos purettu jo kevätillanviettoon. Oli myös ihan henkilökohtaisia syitä ja vaikeuksia kasata itseäni ohjelmia keräämään ja esittämään, sillä olen ollut kovalla lääkekuurilla jo elokuusta asti ja sitä kestää ainakin tammikuuhun saakka. Seuraavina vuosina voitaisiinkin jo vuosikokouksessa nimetä toimikunta, joka järjestää illanviettoja, tanssi- tai mahdollisesti tarinailtoja.

Jotain ajatuksia on sentään tullut lisää ja aktiivisuutta on tarvittu kesän teatterimatkan jälkeenkin. Syksyn mittaan olimme sihteerin kanssa Suomi 100 vuotta ja Unelmat Liikkeelle suunnittelutilaisuudessa pariin otteeseen. Tapahtumat järjesti Kokemäen kaupunki, LiikU, SataKylät ry ja Satakunnan Leader-ryhmät, jossa tilaisuudessa kuulimme, mitä mahdollisuuksia yhdistyksillä on liikuttaa ihmisiä paikkakunnallaan ja varsinkin yhteistyön kehittämisestä tällä alueella. Tästä aiomme vielä laittaa jotain päätelmiä internettiin kotisivullemme, vaikka rahoitushakuaika tälle vuodelle on jo loppunut 18.11.2016. Samoin apurahahakemuksien hakuaika Leader Karhuseudulle ympäristön ja maiseman kunnostuksiin päättyi 14.11.2016. Ensi vuoden toimintasuunnitelmia mietittäessä näitä asioita voidaan pohtia uudelleen. Ainakin Suomi 100 vuotta ja Unelmat Liikkeelle ryhmätyöanti antoi vinkkejä eritasoisista liikuntamuodoista paikkakunnan eri ihmisille.

Vuoden 2017 vuosikokous pidetään vaihteen vuoksi Länsipirtillä, joka on paikkana kaikille kankaantaustalaisille tuttu avarine saleineen ja kahvioineen ja sinne on hyvät kulkuyhteydet. Viime vuosina koulun ja Tähtipirtin lopettamisen jälkeen on pidetty melkein kaikki kokoukset Harjun pirtillä. Johtokunnan kokouspaikkana, jossa kuitenkin on vain rajoitettu määrä ihmisiä, se onkin oikein hyvä. Toivoisinkin, että saisimme Länsipirtille vuosikokoukseen entistä enemmän jäseniä ja ideoita ensi vuoden toiminnasta päättämään.

Kiitän kaikkia kerhon jäseniä ja muitakin tilaisuuksissamme mukana olleita, varsinkin ohjelman suorittajia ja johtokunnan jäseniä tästä vuodesta 2016. Hyvää Joulua kaikille!

4.12.2016 Väinö Haikola

Nettiä ja teatteria.

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.3/2016.)

Kesän ja alkusyksyn aikana ajatuksissani on ollut yhdistyksen kotisivun tekeminen ja teatterimatka Porin Teatteriin syyskuun alussa. Jotta en unohda, mitä edellisen Syrjäkylän Uutisten painamisen jälkeen on tapahtunut, koetan muistella asioita kronologisessa järjestyksessä.

Sain ennen juhannusta kutsun tulla soittamaan perinteisessä kokkojuhlassa Kiettareen sillalle. Tämän tilaisuuden järjestivät Kokemäenjoen rannalla kesäiltaa viettävät lomamökin omistajat. Olikin ihan mieluisaa saada omalta osaltani juhlistaa kokon syttymistä ja palamista harmonikan soitolla. Kiitos koulukaverilleni Jukalle. Oli mukavaa käydä Pukkalan kulmalla ja tavata siellä asuvia ihmisiä, olenhan asunut siellä 5 ensimmäistä ikävuottani.

Jo vuosikokouksessa otettiin esiin mahdollinen kotisivun tekeminen yhdistykselle. Sitä käsiteltiin johtokunnan ensimmäisessä kokouksessa ja toisessa kokouksessa 21.4. minulla oli tilaisuus esitellä tekemäni pohja kotisivulle. Meillä oli Raijan kanssa jo joitain kokemuksia html-kielestä, jolla kotisivun tekeminen onnistuu. Olin jo tehnytkin 1990-luvulla oman kotisivun, joka tosin jäi vain omalle tietokoneelleni, enkä laittanut sitä kotisivupalvelimelle nettiin.

Leader Karhuseudulta olisi saanut apua kotisivun tekemiseen, mutta meillä oli jo sivu niin lähellä valmistumista, että päätimme jatkaa omalla tavallamme ja ilman ylimääräisiä kustannuksia. Verkkosivun osoitteeksi tuli www.ktausta.fi, koska Kankaantausta-alkuiset nimet oli jo varattu eri paikkakunnalle. Tämä domain nimi saatiin rekisteröityä 9.8.2016 ja siten kaikkien näkyville. Tämän jälkeen Raija on tehnyt jo pari päivitystä siihen.

Toimintasuunnitelmaan merkitty teatterimatka toteutui Porin Teatteriin lauantaina 10.9.2016 ja osallistujia saatiin 43, joten siltäkin osin tämä voidaan tyydytyksellä todeta. Tähän määrään päästiin osittain siksi, että Huittisista oli myös paljon tulijoita. Kuljetus tilattiin tarjousten perusteella P. Santalahdelta Huittisista. Näytelmä ”Avioliittosimulaattori” tuntui olevan kaikille mieluisa. Väliajalla nautimme hyvät leivoskahvit. Teatterimatkan järjestelyt hoiti Raija.

Vanhoilla ja uusilla poluilla.

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.2/2016.)

Luin juuri uudesta sanomalehdestä artikkelin, joka käsitteli nostalgiaa (HS 2016_06_04_C6). Vielä ennen 1900-lukua nostalgia määriteltiin masennusta aiheuttavaksi koti-ikäväksi, sillä sana on johdettu kreikan kielen sanoista nostos (kotiinpaluu) ja algos (tuska). Artikkelissa taas kerrottiin, että tutkimuksen mukaan nostalgia ehkäisee yksinäisyyttä, ikävystyneisyyttä ja ahdistusta. Tämä pätee ainakin vanhoihin valokuviin, joita tässäkin lehdessä on julkaistu vuosien varrella. Miksei myös paluu vanhoihin tapahtumiin ja toimintamuotoihin, joita yhdistyksemme on toteuttanut vuosia sitten.

Näin pääsen pienen aasinsillan kautta tämän alkuvuoden yhdistystoimintaan. Luontopolku Teljon Metsästysmajan maastossa järjestettiin helatorstaina. Ilma oli jo silloin toukokuun alkupäivinä keväisen lämmin ja onnistuneen iltapäivän takasivat yhdistyksemme kunniajäsenen Eino Rantalan järjestämät onnistuneet arviointitehtävät polun varressa. Jäsenemme Einar Grundström oli hyvänä aisaparina tapahtuman järjestämisessä edustaen myös Teljon Metsästysseuraa. Heille kuuluu suuri kiitos tapahtuman toteuttamisesta, samoin käytetyistä tiloista kiitos metsästysseuralle. Kiitos myös Juhanille, joka oli hankkinut kaikkien osallistujien kesken arvotut palkinnot. Kiitämme Ainoa munkkikahveista ja Juhania myös grillimestarina olosta. Koko tapahtumassa oli jo vähän nostalgiaa, sillä Luontopolkua ei yhdistys ollut järjestänyt useaan vuoteen. Ehkä tapahtumaa oli odotettukin, sillä se keräsi paikalle 40-50 henkilöä.

Yhdistyksemme alkuvuosina järjestimme joka vuosi ohjelmallisen iltaman eli kevätillanvieton Huittisten Läntisen Pienviljelijäyhdistyksen omistamalla Länsipirtillä. Jos oikein muistan, niin yhtenä vuonna illanvietto pidettiin myös Kokemäen Seuratalolla. Nyt oli kuitenkin kulunut edellisestä ohjelmallisesta iltamasta yli kaksikymmentä vuotta, joten uskon, että nostalgian siipien värinää oli ilmassa, kun juhla aloitettiin Suvivirrellä, jonka esilaulajana oli Foxset-Suomen laulusolisti-rumpali Kalervo Kankaanpää ja säestyksestä vastasi kosketinsoittaja Seppo Rakkolainen.

Yleisöä tuli paikalle arviolta 60 henkeä, vaikka illanvieton päivä ja aika oli mahdollisimman epäkiitollinen, sillä jääkiekon MM-kisoissa oli menossa Suomelle tärkeä ottelu.

Puheenjohtajan avauspuheenvuoron jälkeen Kokemäen Kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja yhdistyksemme varapuheenjohtaja Juhani Seppälä käsitteli edellisten vuosien toimintoja ja Syrjäkylän Uutisten ilmestymisen historiaa. Yhdistyksemme sihteeri Raija Saarinen piti tietokilpailun valitsemilleen kolmen ryhmän jäsenille ja yleisökin saattoi testata valtiollista, maakunnallista ja Kokemäen kaupungin tietämystään. Seuraavat ohjelmanumerot olivat luotettavaa kankaantaustalaista perua, eli Anni ja Seppo Pajusen huuliharppuduoesitys, Annin hauskat jutustelut sekä Marko Pajusen trumpetti- ja lauluesitykset allekirjoittaneen harmonikan ja taustamodulin säestyksellä.

Pisin, ja voisi sanoa, pääohjelmanumero oli huittislaisen Tupaköörin lauluun ja tanssiin perustuva musiikkinäytelmä ”Saanhan viimeisen tanssin”, jonka oli laatinut ja ohjannut Liisa Ääri. Hän lauloi myös naispääosan, ”Vienon” laulut ja miespääosassa ”Uolevina” lauloi Erkki Raepalo. Säestyksen näytelmän 10 lauluun soitti allekirjoittanut harmonikalla. Tätä Tupaköörin esitystä olimme jo esittäneet eripituisina versioina Ystävänpäivän juhlassa Suttilassa, Kulttuuripäivillä Kiukaisissa ja edellisenä päivänä Säkylän Tupalan Hovissa.

Tämän ohjelmallisen osuuden jälkeen oli kahvin aika, jolloin arpojen oston yhteydessä saaduilla kahvilapuilla sai pullakahvit tai voi hakea ulkoa grilliltä makkaraa. Kahvien keitosta ja pullien teosta suuret kiitokset kuuluvat Pienviljelijäyhdistyksen Helinä Keskiselle ja makkaroiden grillauksesta hänen miesystävälleen.

Illan lopuksi Foxset-Suomi orkesteri soitti kaksi tuntia tanssimusiikkia. Väliajalla suoritettiin arvonta, jossa päävoittona oli rikkaimuri. Muita arvontaan hankittuja pienempiä voittoja oli myös runsaasti, joten onnea voittajille ja kiitos kaikille arvontavoittoja lahjoittaneille. Kiitos myös yleisölle, joista yllättävän moni jaksoi olla tanssilattialla loppuun saakka. Itselläni riitti jännitystä myös loppuun asti, sillä poskiontelotulehdus teki tuloaan ja tulehdus iski myös silmiini ja sai silmät kirvelemään ja vetistelemään, mutta onneksi tauti iski voimakkaammin vasta seuraavan viikon aikana

Kiitos kaikille toiminnassa mukana olleille ja yleisölle. Toivotan Teille terveyttä ja kaunista kesää. Syksyllä sitten taas tavataan teatterimatkan merkeissä.

Vanhaa kunnioittaen ja uutta suunnitellen.

(Puheenjohtajan mietteitä Syrjäkylän Uutisissa no.1/2016.)

Kankaantaustan Vapaa-aikakerhon tämän vuoden vuosikokous muutamia päiviä sitten toi elämääni taas uusia haasteita. Vanha sanonta, että ympäri käydään ja yhteen tullaan käy taas toteen, sillä olen ollut pitkään poissa kerhon toiminnasta. Muutamia viime vuosia olen ollut johtokunnassa varajäsenenä, tosin vain seuraten passiivisena paikkakuntalaisten ja entisten paikkakuntalaisten ihailtavan aktiivista kirjoittelua Syrjäkylän Uutisiin. Monet muistelut ovat olleet hyvin koskettavia.

Tätä muisteluiden ja tarinoiden tulvaa haluaisin nähdä tänäkin vuonna ja myös tulevaisuudessa. Kerhon toiminta onkin ollut pääasiallisesti lähes tämän lehden toimituksen varassa. Kun kerhon pitkäaikainen puheenjohtaja ja lehden päätoimittaja Juhani halusi keskittyä vielä enemmän lehden toimittamiseen ja kerhon asioiden tiedottamiselle, lupauduin mukaan puheenjohtajaksi.

Toimintasuunnitelma sisältää vuosikokouksessa hyväksyttyjä samoja asioita, joita on ollut lähivuosina. Lisäksi me kaikki etsimme muita toimintamuotoja kerhon sääntöjen mukaisesti, lähtien tietysti aina helpoimmasta, eli jostakin yhteisestä matkasta. Muita mahdollisesti toteutettavia voisivat olla lisäksi, vaikka ohjelmallinen illanvietto esim. Länsipirtillä, tai vaikka kesäteatteri oman kylän näytelmänikkarien kirjoittamia näytelmiä esittäen. Paikallis- ja henkilöhistoria voisi olla myös hyvä aihe, jossa ihmiset löytäisivat keskustelukerhonsa ja se myös poikisi lisää aiheita tarinoiden kirjoittajille.

Jo pitkään unohduksissa olleiden toimintamuotojen toteutus vaatii nöyrää toimihenkilöiden etsintää, valmistelua ja myöskin harjoittelua. Omalta osaltani voisin osallistua myös musiikin esittämiseen, onhan minulla ollut harjoittelua jo kolmisen vuotta Foxset-yhtyeen kanssa.

Näitä edellämainittuja aiheita ja myös muita vaihtoehtoja tullaan käsittelemään tänä vuonna. Uusia ideoita otamme mielellämme vastaan.

Toivon että Kankaantaustan ja lähiseudun nykyiset ja entiset asukkaat pitäisivät yhteyttä toisiinsa edelleenkin ja kerho ja Syrjäkylän Uutiset voisivat olla yhtenä ylläpitävänä linkkinä.